Su 26.9. klo 16
Poeticall Musicke – kamarimusiikkivieraana gambisti Jay Bernfeld

Jay Bernfeld – viola da gamba
Heidi Peltoniemi – viola da gamba
Aapo Häkkinen – cembalo

Hume, Adson, Brade, Schopp, Marais, Boismortier, Couperin

Viola da gamba on historiansa aikana kulkenut Eurooppaa ristiin rastiin. Sen alkukoti on mahdollisesti 1400-luvun lopun Espanjassa tai Italiassa; jokseenkin nykyisen kaltaisen muotonsa se sai Italiassa, missä mestareiden ja kisällien muodostama soitinrakennusperinne oli jo pitkälle kehittynyttä. Italiasta löytyivät myös ensimmäiset gambavirtuoosit. Lupot ja Ferraboscot, Henrik VIII:n ajan Lontooseen asettuneet italialaisperheet herättivät siinä määrin huomiota, että soitin muodostui useamman sukupolven suosikiksi.

Gambaa käytettiin niin yksittäin kuin ryhminä (consortmusiikki) ja sitä kuultiin musiikkisalongeissa, pubeissa ja teattereissa. Cuparee or Grey’s Inn oli suosittu mask air eli teatterisävelmä. Otsikko on samanaikaisesti kunnianosoitus sen mahdolliselle säveltäjälle John Cooperille, joka tunnettiin myös Giovanni Coperariona, sekä teatterille, jossa se ensi kertaa kuultiin. Thomas Morley oli rakastettu madrigalisti, jonka näppäryydestä kontrapunktin taidossa todistaa hänen polyfoninen sirkkakuoronsa. William Braden Skotlantilaisen tanssin myötä päästään jälleen matkalle. Brade vei monia englantilaisia sävelmiä ja sävellyksiä Tanskaan ja Pohjois-Saksaan, missä hän asui suuren osan elämästään.

Venetsialaisen ylimyksen Benedetto Marcellon sonaatit kahdelle bassoinstrumentille osoittavat miten paikallinen maku vaikutti jopa julkaisukäytäntöihin. Italialainen editio on kirjoitettu selloille aikana, joka Alankomaissa oli vielä viola da gamban valtakautta. Niinpä hollantilainen editio tarjoaa valinnan mahdollisuuden kahden sellon tai gamban välillä.

Ludvig XIV:n gambisti Marin Marais täydellisti gamban uudelle tasolle. Aikalaiskuvaukset kertovat hänen soittonsa taidokkuudesta ja vaikutuksesta yleisöön. Hän sävelsi viisi gambamusiikkikirjaa, sekä muuta kamarimusiikkia ja useita oopperoita. Vaatimattomista oloista ponnistaneen suutarin pojan ura oli lopulta varsin huomattava. Kahteen kirjoista sisältyy myös säestettyjä duoja kahdelle gamballe.

Marais’n tavoin toinen huomattavan tuottelias säveltäjä Boismortier asui Louvren linnan läheisyydessä. Hänen laaja tuotantonsa teki hänestä erittäin varakkaan. Jos Marais’n musiikki on kynttilänvaloa ja chiaroscuroa La Tourin tapaan, Boismortierin teokset ovat kuin Watteaun puutarhamaalausten tanssia ja liehuvia seppeleitä.

Päätteeksi saavumme Ludvig XIV:n hoviin,  François Couperinin säveltämien Concerts Royaux kamarimusiikkisarjojen pariin. Couperin oli epäilemättä suurin ranskalaisten kosketinsoittajien dynastiasta. Marin Marais’n läheisenä ystävänä ja kollegana hän tuo sävellyksiinsä jalolle bassogamballe aivan erityistä herkkyyttä.

Kyläkirkon

Luuttupäivät 17.-19.9.

Su 19.9. klo 18
Es soll nur Sylvius die Laute spielen*

Eero Palviainen – barokkiluuttu

Weiss

*S.L. Weissin hautakivikaiverrus