Sata vuotta kirkkoa, kiukaita ja kulttuuria
Hundra år – från kyrka och verkstad till kultur
A Century of Church, Craft and Culture
Pitäjänmäen kyläkirkon historia
Vuonna 1929 valmistunut Pitäjänmäen kyläkirkko syntyi kasvavan esikaupunkiyhteisön yhteiseksi hankkeeksi. Talkoilla rakennettu kirkko palveli pitäjänmäkeläisiä kolmen vuosikymmenen ajan, joutui myöhemmin teollisuuskäyttöön ja oli lopulta vaarassa tulla puretuksi. Vuosituhannen vaihteessa rakennus pelastettiin ja kunnostettiin yksityiskodiksi ja kamarimusiikkisaliksi.
Kyläkirkkoa rakentamassa
Ajatus omasta kyläkirkosta syntyi Pitäjänmäellä jo 1910-luvulla. Taustalla oli Suomeen levinnyt pikkukirkkoliike, jonka tavoitteena oli tuoda seurakunnallista toimintaa nopeasti kasvaville esikaupunkialueille. Varainkeruu alkoi vuonna 1920, ja suomen- ja ruotsinkieliset kirkonkannatusyhdistykset ryhtyivät yhdessä toteuttamaan hanketta.
Rakennuspaikan tarjosi Helsingin Diakonissalaitos lastenkotina toimineen Villa Droppenin vierestä. Kirkon rakentamiseen käytettiin Korkeavuorenkatu 10:stä puretun hyväkuntoisen puutalon materiaaleja. Arkkitehti Berndt Blom laati suunnitelmat korvauksetta, ja suuri osa rakennustöistä sekä varainhankinnasta toteutettiin vapaaehtoisvoimin.
Vihkiäiset ja seurakuntaelämä
Kyläkirkko vihittiin käyttöön 8. joulukuuta 1929. Erillisiin suomen- ja ruotsinkielisiin vihkimistilaisuuksiin osallistui yhteensä noin 400 henkeä, ja juhlakahvit juotiin naapuritalo Villa Droppenissa.
Kirkko oli vuosina 1929–1959 tärkeä osa pitäjänmäkeläisten elämää. Siellä pidettiin jumalanpalveluksia ja pyhäkoulua, käytiin rippikoulua sekä järjestettiin vihkimisiä ja siunaustilaisuuksia. Rakennusta ylläpidettiin ompeluseurojen, lahjoitusten ja myyjäisten avulla.
Kirkosta työtilaksi
Kun Pitäjänmäen uusi seurakuntatalo vihittiin käyttöön vuonna 1959, kyläkirkko jäi pois seurakuntakäytöstä. Viimeinen kirkkotilaisuus, niin kutsutut läksiäiset, pidettiin 24. lokakuuta 1959. Tämän jälkeen rakennuksesta poistettiin kirkolliset tunnukset sekä purettiin kellotorni, alttari, saarnastuoli ja muu kirkkosalin sisustus.
Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana rakennus palveli monenlaisessa käytössä. Siellä toimi muun muassa Epilepsiayhdistyksen suojatyösali, ja myöhemmin tiloja vuokrattiin pienteollisuudelle. Kastor Oy valmisti rakennuksessa sähkökiukaita, ja entisessä kirkkosalissa säilytettiin ja kunnostettiin myös veneitä.
Pelastuminen purkamiselta
1990-luvun lopulla kyläkirkko ja Villa Droppen aiottiin purkaa uudisrakentamisen tieltä. Helsingin kaupunki epäsi purkuluvan rakennusten kulttuuri-, rakennus- ja paikallishistoriallisen arvon vuoksi. Kiinteistö myytiin vuonna 1999 neljän perheen muodostamalle asunto-osakeyhtiölle, ja mittava kunnostustyö alkoi vuoden 2000 alussa.
Kyläkirkon alkuperäinen tilajärjestys säilytettiin, ja kirkkosali kunnostettiin jälleen kamarimusiikki- ja juhlakäyttöön. Uuden ajan ensimmäinen joulukonsertti järjestettiin joulukuussa 2001.
Kaksi vuoden 1929 kyläkirkkoa
Pitäjänmäen kyläkirkon läheisenä sisarrakennuksena voidaan pitää Espoon Leppävaaraan valmistunutta Perkkaan kappelia. Molemmat olivat Berndt Blomin suunnittelemia, pääosin talkoilla rakennettuja pikkukirkkoja.
Kirkoille hankittiin samanaikaisesti kaksi Pietarissa vuonna 1899 vanhoista kanuunoista ja ammuksista valettua kirkonkelloa. Suurempi jäi Pitäjänmäelle ja pienempi päätyi Leppävaaraan.
Perkkaan kappeli tuhoutui tulipalossa kiirastorstaina 14. huhtikuuta 2022. Vuonna 1929 talkoilla rakennettu kappeli oli Espoon toiseksi vanhin kirkkorakennus ja pitkään tärkeä osa Leppävaaran seurakuntaelämää.
Sockenbacka Bykyrkans historia
Sockenbacka bykyrka, som stod färdig år 1929, uppfördes som ett gemensamt projekt för det växande förortssamhället. Kyrkan byggdes till stor del genom frivilligt arbete och tjänade Sockenbackaborna i tre årtionden. Senare togs byggnaden i industriellt bruk och riskerade till slut att rivas. Vid millennieskiftet räddades den och restaurerades till ett privat hem och en kammarmusiksal.
Bykyrkan byggs
Tanken på en egen bykyrka väcktes i Sockenbacka redan på 1910-talet. Bakgrunden var den småkyrkorörelse som hade spridit sig till Finland och vars mål var att föra församlingsverksamhet till snabbt växande förortsområden. Insamlingen av medel inleddes år 1920, och de finsk- och svenskspråkiga kyrkounderstödsföreningarna började tillsammans förverkliga projektet.
Helsingfors Diakonissanstalt upplät en byggplats bredvid Villa Droppen, som då fungerade som barnhem. Vid uppförandet av kyrkan användes material från ett välbevarat trähus som hade rivits på Högbergsgatan 10. Arkitekten Berndt Blom utarbetade ritningarna utan ersättning, och en stor del av både byggnadsarbetet och insamlingen genomfördes med frivilliga krafter.
Invigningen och församlingslivet
Bykyrkan invigdes den 8 december 1929. De separata finsk- och svenskspråkiga invigningshögtiderna samlade sammanlagt omkring 400 personer, och festkaffet serverades i grannhuset Villa Droppen.
Under åren 1929–1959 var kyrkan en viktig del av Sockenbackabornas liv. Där hölls gudstjänster och söndagsskola, ordnades konfirmandundervisning samt förrättades vigslar och jordfästningar. Byggnaden underhölls med hjälp av syföreningar, donationer och basarer.
Från kyrka till arbetslokal
När Sockenbackas nya församlingshem invigdes år 1959 upphörde bykyrkan att användas av församlingen. Den sista kyrkliga sammankomsten, den så kallade avskedsfesten, hölls den 24 oktober 1959. Därefter avlägsnades de kyrkliga symbolerna, och klocktornet, altaret, predikstolen och den övriga inredningen i kyrksalen revs.
Under de följande fyra årtiondena användes byggnaden för många olika ändamål. Där fanns bland annat en skyddad arbetslokal som drevs av Epilepsiföreningen, och senare hyrdes utrymmena ut för småindustri. Kastor Oy tillverkade elektriska bastuugnar i byggnaden, och i den tidigare kyrksalen förvarades och renoverades även båtar.
Räddad från rivning
I slutet av 1990-talet planerades rivning av bykyrkan och Villa Droppen för att ge plats åt nybyggnation. Helsingfors stad avslog rivningslovet med hänvisning till byggnadernas kulturhistoriska, byggnadshistoriska och lokalhistoriska värde. Fastigheten såldes år 1999 till ett bostadsaktiebolag som bildats av fyra familjer, och ett omfattande restaureringsarbete inleddes i början av år 2000.
Bykyrkans ursprungliga rumsindelning bevarades, och kyrksalen restaurerades åter för kammarmusik och festbruk. Den första julkonserten i den nya epoken arrangerades i december 2001.
Två bykyrkor från år 1929
Perkkaa kapell i Alberga i Esbo kan betraktas som en närstående systerbyggnad till Sockenbacka bykyrka. Båda var småkyrkor ritade av Berndt Blom och uppförda till stor del genom frivilligt arbete.
Till kyrkorna anskaffades samtidigt två kyrkklockor som hade gjutits i Sankt Petersburg år 1899 av gamla kanoner och projektiler. Den större stannade i Sockenbacka och den mindre hamnade i Alberga.
Perkkaa kapell förstördes i en brand på skärtorsdagen den 14 april 2022. Kapellet, som hade byggts genom frivilligt arbete år 1929, var Esbos näst äldsta kyrkobyggnad och under lång tid en viktig del av församlingslivet i Alberga.
The History of the Pitäjänmäki Village Church
Pitäjänmäki Village Church, completed in 1929, was created as a shared project for a growing suburban community. Built largely through voluntary labour, the church served local residents for three decades. It was later used for industrial purposes and eventually faced demolition. At the turn of the millennium, the building was saved and restored as a private home and chamber music venue.
Building the Village Church
The idea of a local church in Pitäjänmäki arose as early as the 1910s. It was connected with the small-church movement that had spread to Finland and aimed to bring parish life to rapidly growing suburban areas. Fundraising began in 1920, and Finnish- and Swedish-speaking church support associations joined forces to carry out the project.
The Helsinki Deaconess Institute provided a site next to Villa Droppen, which was then used as a children’s home. Materials from a well-preserved wooden house demolished at Korkeavuorenkatu 10 were reused in the construction. The architect Berndt Blom prepared the plans without payment, and much of both the construction work and fundraising was carried out by volunteers.
Consecration and Parish Life
The Village Church was consecrated on 8 December 1929. Separate Finnish- and Swedish-language ceremonies were attended by a total of approximately 400 people, and the celebration continued with coffee at the neighbouring Villa Droppen.
From 1929 to 1959, the church played an important role in the lives of local residents. It hosted services and Sunday school, confirmation classes, weddings and funeral services. The building was maintained with the help of sewing circles, donations and fundraising fairs.
From Church to Workplace
When the new Pitäjänmäki parish hall was consecrated in 1959, the Village Church ceased to be used by the parish. The final church gathering, known as the farewell celebration, took place on 24 October 1959. The religious symbols were then removed, and the bell tower, altar, pulpit and other furnishings of the church hall were dismantled.
Over the following four decades, the building served a variety of purposes. It housed, among other things, a sheltered workshop run by the Epilepsy Association, and the premises were later rented to small industrial businesses. Kastor Oy manufactured electric sauna heaters there, and boats were also stored and repaired in the former church hall.
Saved from Demolition
In the late 1990s, the Village Church and Villa Droppen were due to be demolished to make way for new construction. The City of Helsinki refused permission because of the buildings’ cultural, architectural and local historical value. In 1999, the property was sold to a housing company formed by four families, and extensive restoration work began in early 2000.
The original layout of the Village Church was preserved, and the church hall was restored for chamber music and private events. The first Christmas concert of the building’s new era was held in December 2001.
Two Village Churches from 1929
Perkkaa Chapel in Leppävaara, Espoo, can be regarded as a closely related sister building to Pitäjänmäki Village Church. Both were small churches designed by Berndt Blom and built largely through voluntary labour.
Two church bells were acquired for the churches at the same time. They had been cast in Saint Petersburg in 1899 from old cannons and ammunition. The larger bell remained in Pitäjänmäki, while the smaller one went to Leppävaara.
Perkkaa Chapel was destroyed by fire on Maundy Thursday, 14 April 2022. Built through voluntary labour in 1929, it was Espoo’s second-oldest church building and for many years an important part of parish life in Leppävaara.
Ahola Harri ~1980, Helsinki City Museum
Kadunkulmassa kävelee tummiin pukeutunut herra, joka ulkoiluttaa solakkaa koiraa.
I gathörnet går en mörkklädd herre som rastar en slank hund.
At the street corner, a darkly dressed gentleman is walking a slender dog.
Rippiraamattu / Konfirmationsbibel / Confirmation Bible 1956
Rippikoululaisia / Konfirmander /
Confirmation class 1956